LeWell | Erilaisia valmentajia erilaisille asiakkaille
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18413
post-template-default,single,single-post,postid-18413,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Erilaisia valmentajia erilaisille asiakkaille

28.04.2018, Erilaisia valmentajia erilaisille asiakkaille

Meitä on moneen junaan. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eikä makuasioista voi kiistellä. Kun asiakas harkitsee oman valmentajan palkkaamista, ammattitaidon ohella kannattaa olla tuntosarvet pystyssä persoonan suhteen. Jotta valmentaja voi auttaa asiakasta, tämä joutuu kertomaan aika perusteellisesti omasta elämästään. Arjen rutiineista, syömisistä, kuormittavista tekijöistä, omista voimavaroista ja aikaresursseista. Mutta myös sairauksista, omasta kehonkuvasta, toiveista ja tavoitteista. Jos kemiat eivät osu kohdilleen, valmennussuhde voi olla työläs molemmin puolin. Ja koska olemme erilaisia asiakkaita, tarvitaan myös erilaisia valmentajia.

Olen itse ammatiltani liikunnan opettaja, vaikkakaan en koulumaailmassa ole muuta kuin käynyt pyörähtämässä. Liikunta-alalla olen tehnyt töitä yli 20 vuotta ja sinä aikana on tullut nähtyä kaikenlaisia asiakkaita ja kaikenlaisia valmentajia. Omassa valmennustyössä on tuntunut, että välillä pitäisi osata olla lääkäri, välillä psykologi ja mitä milloinkin. Valmentajana on tärkeää kuunnella asiakasta, seurata kehitystä ja tunnistaa oman osaamisen rajat. Koska aina löytyy joku, jolta voi kysyä kun ei itse tiedä tai osaa. Sen vuoksi on kiva tehdä töitä osana tiimiä, jossa jokaisella on omat vahvuusalueensa.

Valmennussuhteen toisella puolella, eli asiakkaan roolissa olen ollut aikuisiällä kaksi kertaa. Muutama vuosi takaperin treenasin syksyn verran Haikaraisen Timpan ohjauksessa. Se oli tosi kiva syksy, ja ensimmäistä kertaa tein systemaattista salitreeniä ja nautin kunnon kohenemisesta ja voiman lisääntymisestä. Harmi kyllä syksyn aikana provosoitui esiin pakaran alueen vamma, jonka vuoksi treeni rupesi kärsimään ja lopulta oli alakropan osalta pakko lopettaa kokonaan. Pakaraa kuntoutettiin puolitoista vuotta ihanan fyssarin ohjeilla ja viime syksy oli jo aika lailla oireeton. Ajoitus tälle uudelle valmennusprojektille oli siis mitä mainioin, kun tammikuussa aloitin treenit Taavin ohjauksessa.

Minä olen kasvanut kahden veljen kanssa ja ollut aikamoinen rasavilli ja poikatyttö. Ala-asteella voitin kaikki luokan pojat kädenväännössä, kunnes murrosikä teki tehtävänsä ja osa pojista kasvoi vahvemmaksi kuin minä. Kilpailuviettiä löytyy myös, ja yrittäjäperheessä kasvaneena oppi siitä, että se mikä tehdään, tehdään kunnolla. Huumorintajuni on melko karskia välillä, kiitos vaan isoveli ja rakennustyömaalla kuullut jutut. Minusta saa siis eniten irti miesvalmentaja (anteeksi kaikki mahtavat, huiput naisvalmentajat), joka ärsyttää oikeassa kohdassa, tsemppaa tiukassa paikassa ja potkii kokeilemaan rajoja aina vain uudestaan. Ja toki ne kemiat täytyy osua yksiin, koska treenatessa pitää olla myös hauskaa. Ja arvatkaa mistä nautin asiakkaana kaikista eniten. Siitä, että joku muu sanoo mitä tehdään ja esittelee uusia versioita tutuista liikkeistä. Joskus kyykätään tangon kanssa, toisinaan sitten taas ei =D

 

Huomenna taas treenaamaan, tulkaa tekin!

0 Comments
Tags:
,