LeWell | Lähtötilanne – faktat tiskiin
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18306
post-template-default,single,single-post,postid-18306,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Lähtötilanne – faktat tiskiin

10.02.2018, Lähtötilanne – faktat tiskiin

Millä hyvinvointia mitataan? Mitkä ovat muutosmatkan tavoitteet? Mitä jos en saavutakaan tavoitteita? Mutta onko niiden absoluuttinen saavuttaminen edes se juttu? Oikeastaan tavoitteet antavat suunnan tekemiselle ja motivoivat jatkamaan. Ei kai kukaan voi koskaan sanoa olevansa valmis omassa hyvinvoinnissaan?

Minulle tavoitteiden asettaminen oli oikeastaan aika helppoa. Ei tarvinnut kuin katsoa kehonkostumusmittausta, niin se antoi fyysisen tavoitteen:

Nyt se viskeraalinen rasva alas ja sassiin!

Firstbeatin hyvinvointiraporttia tutkiessani totesin, että voimavarat antavat myöden tiukalle treenille, mutta se vaatii hyvää syömistä ja levosta huolehtimista.

 

Otetaanko selityksiä?

Kun lähdin synnyttämään kolmatta lastani, vaaka näytti 86kg. Olin aivan turvoksissa hellekesän jäljiltä, mutta oletin palautuvani suunnilleen samalla tavalla kuin kahdesta edellisestäkin raskaudesta, ja painon tipahtavan vuoden aikana takaisin sinne 63-65 kiloon. Ehei. Ei sinne päinkään. Perheen kuopus on nyt reipas eppuluokkalainen, mutta paino on pyörinyt siinä 70kg molemmin puolin viimeiset kuusi vuotta. 65kg on ollut kaukainen haave (mutta kauhean sitkeä sellainen).

Jossain kohtaa aloin (pelottavasti) tottua pehmeään minääni. Lapset pyörittelivät löllöä, raskausarpista vatsaani ja sanoivat sen olevan kuin pullataikinaa. Hahhaa. Ei tunnu missään. Eipä. Nauroin lasten mukana, mutta hiljaa itsekseni mietin, että olisihan se kiva olla vielä sen kokoinen kuin sisimmässäni tunsin olevani. Kiire, mukavuudenhalu, lasten harrastukset, stressi, yrittäjyys, miehen reissutyö jnejne. Syitä (tekosellaisia) kyllä löytyy selittämään sitä, miksi en ole elämäni kunnossa. Sitä paitsi minähän olen lihomislahjakas aineenvaihdunnaltani. Eihän minun tarvitse kuin katsoa suklaapatukkaa, kun se jo tarttuu reisiin. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että olen katsonut aika montaa suklaapatukkaa, karkkipussia ja sipsipussia tässä viime kuukausien aikana. Niinpä vaa’an lukema viimeisten kuukausien aikana on kivunnut ensin 70 kilosta 72 kiloon ja siitä vielä melkein 75 kiloon (tunnustinko tuon juuri julkisesti!). Eikä viskeraalinen rasva-arvoni koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut näin korkea. Ehkä olisi jo terveyden takia aika tehdä jotain.

Minulla on ollut painooni ja herkutteluun viime kuukausina samanlainen asenne kuin monella tupakanpolttajalla polttamiseensa. Homma on hallussa ja voin lopettaa koska tahansa. Otan rennosti vielä nyt tämän viikonlopun, rupean kiristelemään sitten taas ensi viikolla, koska kyllähän minä tiedän mitä pitää tehdä.

 

Eli tavoitteet:
Viskeraalinen rasva alas, mielellään alle 75
Lihasmassa säilytetään, ei haittaa vaikka tulisi lisää
Rasvaa pois, paino alle 70kg

Aikataulu:
Heinäkuuhun 2018 mennessä

Reunaehdot:
Siistiä, mutta rentoa syömistä. Karkkipäivä kerran viikossa.
Levosta ja jaksamisesta ei tingitä, eli kroppaa kuunnellen.

Miten:
Valmentajan kanssa yhteiset treenit 4 kertaa viikossa
Omaehtoisesti peruskestävyystreenejä ja kehonhuoltoa

 

Näillä mennään, lisää kuulumisia ensi lauantaina =)

 

 

0 Comments