LeWell | Rakkautta ja rajoja
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18327
post-template-default,single,single-post,postid-18327,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Rakkautta ja rajoja

03.03.2018, Rakkautta ja rajoja

Kun lähtötilanne on melko hyvä ja muutettavia asioita ei ole ihan kauhean paljoa, on ollut yllättävänkin helppoa sisällyttää treenit, fiksu syöminen ja riittävä lepo omaan arkeen. Mutta mitäs sitten kun tulee loma. Ihan pikkuisen panikoin viikko sitten kun olin lähdössä lasten kanssa pohjoiseen. Valmentaja sanoi, että ei tarvi käydä salilla vaan saa keskittyä lasketteluun ja hiihtoon ja nauttia lomasta. Ihan kiva. Paitsi että sitten minulla ei olisi säännöllisiä treenejä, jotka auttavat myös siihen säännölliseen syömiseen. Ja mitenkähän pystyisin pitämään kiinni yhdestä karkkipäivästäni kun mökissä todennäköisesti tulisi olemaan kaikenlaisia herkkuja tarjolla joka päivä ja rinnekahvilassakin on hyvää kaakaota ja munkkeja jajaja…

Olisi ollut paljon helpompaa vaan jäädä kotiin, omaan tuttuun ja turvalliseen arkeen jossa uusiin tapoihin on helpompi totuttautua. Mutta pohjoiseen lähdettiin ja niinhän siinä kävi, että karkkipäiviä oli kolme (eipäs kun neljä), ja ostinpa sen munkinkin rinnekahvilassa. Ja paistoin makkaran ladun varrella olevassa kodassa lasten kanssa. Hups.

Asiakkaille tulee paljon puhuttua siitä, että syyllisyys ja itsekuri eivät vie pysyviin tuloksiin. Mutta hitto että se syyllisyys on syvälle iskostettu. Ja niinhän se morkkis kurkki nurkan takana itsellänikin loman jälkeen. Tunnistan fiiliksen ja helposti näissä hetkissä tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja todeta, että enpä saanut vietyä hommaa maaliin, en oppinut uusia tapoja, eikä minusta ole mihinkään. Tässä kohtaa punnitaan nyt eroa siihen, että ajatteleeko olevansa ”kuurilla”, vai onko sisäistänyt ajatuksen pysyvästä muutoksesta. Takapakit ovat osa prosessia ja ne pitää vaan hyväksyä. En väitä, etteikö tarvittaisi rajoja, ei rento syöminen tarkoita sitä, että voi oikeasti syödä mitä vain ja milloin vain. Mutta toisaalta tarvitaan myös rakkautta. Rakkautta itseä kohtaan, armollisuutta itseä kohtaan. Omien heikkouksien hyväksymistä ja niiden asettamista oikeaan perspektiiviin. Se oli vain yksi loma. Mikä merkitys sillä muka on pitkällä aikajänteellä. Niinpä.

Siispä päätin, että vaikka herkuttelu lähti vähän lapasesta, en anna sen varjostaa muuten ihan mahtavaa lomaa. Meitä oli kolme naista ja viisi lasta ja täytyy kyllä sanoa (sori vaan miehet), että kyllä naisten kanssa oli helppoa pyörittää ruokahuoltoa ja sovitella päivän aktiviteetit. Kerran ehdottelin yhdelle tuttavaperheen rouvalle, että voitaisiinko rakentaa yhteinen paritalo ja elää pienimuotoisessa kommuunissa. Sitten meitä olisi neljä aikuista kuskaamassa lapsia harrastuksiin ja voitaisiin jakaa ruoanlaittovuorot jnejne. No mutta se on ihan toinen tarina, nyt pitää nostaa tämä takamus sohvalta ylös ja lähteä ruokakauppaan. Pähkinät, vihannekset, raejuusto, kananmunat, ruisleipä ja kanafileet odottavat ostajaansa.

Mukavaa viikonloppua!

 

 

0 Comments