LeWell | Ulkonäkökeskeisyydestä tulosten kautta nautintoon
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18458
post-template-default,single,single-post,postid-18458,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Ulkonäkökeskeisyydestä tulosten kautta nautintoon

28.05.2018, Ulkonäkökeskeisyydestä tulosten kautta nautintoon

Minun ei ole ennen 35 ikävuotta oikeastaan koskaan tarvinnut miettiä liikunko tarpeeksi ja koska ja mitä tekisin. Lapsena harrastin monipuolisesti kaikenlaista liikuntaa, eniten aikaa meni naisvoimistelun ja erilaisten tanssilajien parissa. 13-vuotiaana aloitin myös pienten jumppatyttöjen ohjaamisen ja lukioikäisenä mukaan tuli ryhmäliikunnan ohjaus jota jatkoin opintojen ja muun työn ohessa seuraavat 20 vuotta. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) ohjauksia oli 15-20 tuntia viikossa. Ei siinä kauheasti tarvinnut miettiä mitä muuta treeniä tekisin. Muutama vuosi sitten ohjaukset kuitenkin loppuivat lähes kokonaan. En enää ehtinyt ohjata kuin satunnaisia tunteja ja nyt oli aikaa omalle treenille.

Aloitinkin reippaasti kuntosaliharjoittelun ja lenkkeilyn, mutta syksyn aikana provosoitui esiin varmaan vuosikausia minulla ollut toiminnallinen heikkous vasemmassa pakarassa. Puoli vuotta tappelin sen aiheuttamien kipujen kanssa, kunnes löysin fysioterapeutin joka osasi auttaa. Hän kielsi minulta aluksi kaiken ylimääräisen treenin, jopa kävelylenkit. Kiltisti tein hänen määräämiään kuntoutusliikkeitä päivittäin. Turhauttavan hitaasti mitään tapahtui, mutta puolen vuoden kuluttua kuntoutus rupesi jo etäisesti muistuttamaan treeniä ja vuoden kuluttua homma oli jo aika hyvin hallussa. Viime kesä ja syksy menivät jo mukavasti ilman oireita, vaikka teinkin treenejä välillä enemmän, välillä vähemmän.

Viimeiset vuodet ovat siis olleet melkoista sillisalaattia liikunnan suhteen. Nautin liikkumisesta ja itseni haastamisesta, mutta kiire meinaa viedä mennessään ja huomaan vain haaveilevani, että kyllä minä sitten kun… Tammikuussa saamani valmennustarjous tuli siis ehdottoman sopivaan kohtaan potkimaan minut irti haaveista ja ryhtymään hommiin. Viimeisten parin viikon aikana en ole saanut valkun kanssa aikatauluja sovitettua yhteisiin treeneihin kuin pari kertaa, mutta treeni on jatkunut siitä huolimatta. Ja se tuntuu tosi hyvältä!

Aluksi yksi iso motivaatio (sen säännöllisen liikunnan arkeen saamisen lisäksi) oli tietysti ulkonäkö. Olisihan se kiva saada vähän rasvaprosenttia pienemmäksi ja lihaserottuvuutta enemmän. Matkan varrella isoksi motivaatiotekijäksi nousi kuitenkin tulokset ja kehittyminen. Oli kiva huomata, että voima kasvoi ja olinkin aika vahva! Nyt kun minun on pitänyt itse saada itseni liikkeelle, se onkin ollut yllättävän helppoa, koska nautinto. Nyt liikkuminen on oikeasti kivaa ja vaikka en teekään sitä ryppyotsaisesti, on lihaksissa yhden lepopäivän jälkeen jo sellainen kutina, että liikkeelle on päästävä. Näin kesän tullen salitreeni on jäänyt vähän vähemmälle ja nautin ulkoilmasta pyörän, rullaluistinten tai ihan vaan omien jalkojen päällä. Eilen sunnuntaiaamuna nautintoa oli aamun banaanikauraprotskupannarit kreikkalaisen jogurtin ja mansikan kanssa, sekä 42km pyörälenkki miehen seurassa. Illalla kävin vielä ohjaamassa syvävenyttelyn ja tästä onkin nyt hyvä aloittaa seuraava työviikko. Mukavaa viikkoa kaikille!

0 Comments