LeWell | Valintoja
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18478
post-template-default,single,single-post,postid-18478,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Valintoja

03.06.2018, Valintoja

Valintoja. Niistä on koko hyvinvointimme tehty. Teemme valintoja pitkin päivää, isoja ja pieniä. Yleensä niillä pienillä on loppupeleissä isompi merkitys. Emme välttämättä aina edes huomaa valitsevamme. Toimimme tapojemme ja rutiiniemme mukaisesti emmekä pysähdy miettimään mitä seurauksia valinnoillamme on. Mitä pienempi asia, sitä vähemmän mietimme ja sitä pienemmän merkityksen sille annamme. Silti ne ovat juuri ne pienet asiat, joilla on kokonaiskuvassa iso merkitys.

Syötkö joka päivä kahvipullan? Käytätkö päivittäin portaita vai hissiä? Nukutko joka yö tunnin liian vähän kun surffaat netissä vielä juuri ennen nukkumaanmenoa? Teetkö säännöllisesti taukojumppaa istumatyön lomassa? Muistatko joka päivä sanoa itsellesi, että olet huipputyyppi? Ja että asioilla on taipumus järjestyä.

Omalle hyvinvoinnille olisi hyvä asettaa tavoite. Ei sitä tarvitse välttämättä ikinä saavuttaa, ei sen edes tarvitse olla saavutettavissa. Mutta se antaa tekemiselle suunnan ja merkityksen. Ja silloin on helpompi pysähtyä valintojen äärelle ja miettiä, että viekö tämä valinta minua kohti hyvinvoinnin tavoitettani vai poispäin siitä. Eikä aina tarvitse valita ”oikein”. Joskus voi ihan hyvällä omallatunnolla lösähtää sohvalle suklaalevyn kanssa sen sijaan että laittaisi lenkkarit jalkaan ja painuisi lenkille. Pääsääntöisesti oikein tehdyt valinnat riittävät. Ne vievät kohti hyvinvoinnin tavoitetta, muutama harha-askel polulta sivuun ei romahduta koko polkua. Päinvastoin, sopivassa määrin ne saattavat lisätä motivaatiota ja tuoda hyvää mieltä.

Pohdin tätä kun olin keskiviikosta lauantaihin mieheni mukana Prahassa hänen työmatkallaan. Mukana oli muitakin puolisoita ja meille oli järjestetty omaa ohjelmaa siksi aikaa kun ahkerat puoliskomme tekivät töitä. Keskiviikkona kun lähdimme, en ostanut lentokentältä matkakarkkia. Ja minä ostan aina matkakarkkia. Nyt ei tehnyt mieli, ja kerrankin sain itseni uskomaan että tavan vuoksi ei kannata ostaa. Perille päästyämme veimme tavarat hotelliin ja koska meillä oli viitisen tuntia aikaa, lähdimme kävelemään läheiselle kukkulalle ja siellä olevalle näköalatornille. Lähtiessä laiskotti ja väsytti, mutta onneksi lähdimme. Oli ihan mahtavat maisemat ja henkinen hyvinvointini nousi kohisemalla kun sain kiivetä puuhun ja hyppiä puistossa. Sitäpaitsi oli hauskaa laskea, kuinka monta askelmaa näköalatorniin piti nousta. 300.

Kuunnellaan itseämme, pysähdytään oman hyvinvointimme äärelle ja ollaan itsellemme armollisia. Asioilla on tapana järjestyä. Riemukasta ja hyvien valintojen täyttämää viikkoa kaikille!

0 Comments