LeWell | Fitbyforty -final
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18446
post-template-default,single,single-post,postid-18446,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Fitbyforty -final

24.05.2018, Fitbyforty -final

Tänään täynnä vuosi treeniä ja 40 vuotta elämää. Tämän kolumnin julkaisuhetkellä olen siemailemassa skumppaa Kroatiassa toivottavasti hyvällä omallatunnolla ja toivottavasti julkisella rannalla bikineissä. (Tai yksityisella rannalla ilman, jos menee oikein hyvin.)

Ehkä selkein muutos on tapahtunut asenteessa. Treeni ei ole pakkopullaa vaan luonnollinen osa arkea. Salille lähteminen ei ole enää saavutus vaan selviö, siinä missä ruokakaupassa käynti. En enää postaile salikuvia ylitsevuotavan ylpeänä pyhäpäivinä tai hehkuta aamutreeniä ennen työpäivää kuin jotakin poikkeuksellista tapahtumaa. Treenistä on tullut normaalia arkea, jota jakaa samoin kuin muutakin elämää silloin kun se hyvältä tuntuu.

      

Vuoden mittainen bloggaus-projekti on ollut inspiroiva kanava kirjata kokemuksia ja ajatella ääneen. Blogin kautta on ollut helpompi nauraa itselleen ja saada vertaistukea. Kirjoittaminen olikin varmasti yksi iso tekijä, että mielenkiinto treenin säilyi. Isoimpana tekijänä kaikista oli kuitenkin loistava salin sijainti, ja salin monet mahdollisuudet. Pääsin kokeilemaan alkuun eri treenimuotoja hyvin kattavasti. LeWellin pienryhmät (ns. valmennusryhmät) olivat loistava tapa aloittaa harjoittelu. Valmentaja ehti antaa jokaiselle yksilöllistä palautetta ja korjata tekniikoita, toisaalta yhdessä tekeminen ja pieni sosiaalinen paine olla aina paikalla oman ryhmän treeneissä oli hyvä motivaattori. Ilman tätä pohjatyötä en voisi treenata yhtä systemaattisesti kuten tänä päivänä. Aloitus näin kohdennetulla treenillä ei olisi ollut mahdollista ilman peruskunnon kasvattamista ja treenitekniikoiden opettelemista monimuotoisissa ryhmissä ja hyvin erilaisten valmentajien opissa.

      

Lähdin tähän ilman tavoitteita. Kaikki vähäkin olisi kotiinpäin. Vasta oikeastaan pari kuukautta sitten määrittelimme varsinaiset tavoitteet, koska perusteellisella pohjatyöllä oltiin saatu selville heikkouteni ja vahvuuteni. Monipuolisissa ryhmissä, joissa pääsi kokeilemaan eri treenityylejä koin mielekkäimmäksi selkeät lihasvoima-liikkeet, joten tuntui mielekkäältä alkaa polttamaan rasvaa kasvattamalla lihasmassaa kohdennetussa yksilövalmennuksessa. Neljällä kohdennetulla lihastreenillä viikossa rasvaprosentti saatiinkin vihdoin normaaliksi (lihasmassaa menettämättä!) vajaassa kahdessa kuukaudessa, toki aikaisemman treenin avustuksella.

Meinasin kirjoittaa, että läskiä on jo muuttunut lihakseksi, mutta sitähän nyt ei ole tapahtunut koska ei rasvasta voi tulla lihasta. Eli lihasmassaa on tullut lisää ja rasvaa on palanut pois. Edelleen syön, venyttelen ja palaudun väärin, mutta nyt sentäs tiedostan nämä asiat. Ja olen printannut nelivärisen ruokaohjelman kyllä jo jääkaapin oveen. Jotta lihas voisi kasvaa levossa, se tarvitsisi ensinnäkin sitä lepoa ja toiseksi proteiinia. Vaikka olen oppinut laittamaan raejuustoa aamupuuroon, niin se ei ihan vielä riitä. Mittauksillani ja treenimäärilläni kokoiseni ihminen tarvitsi päivässä n.130 grammaa proteiinia jaettuna säännöllisille aterioille. Ruokavalion merkitys on tosi iso. Tässä iässä kuulemma jopa 80/20 ruokavalio/treeni, eli kehitystä tuskin enempää tapahtuu ellen oikeasti nyt opettele syömään. Voimaa on kyllä tullut lisää, mutta se ei varsinaisesti loista lihasmassan määrässä. Valmentajani sanoi, ettei ole ikinä nähnyt kenenkään treenaavan näin kovaa, saamatta huomattavampia tuloksia. Meriitti se tuokin.

Blogi jää nyt toistaiseksi tauolle, mutta treeni toki jatkuu. Kiitos mukana elämisestä ja kannustuksesta! Treenikuulumisiani voi seurata jatkossa Instagramista @mirkkatorikka

High Fives!

0 Comments
Tags:
, ,