LeWell | Kehonhuoltoa kantapään kautta
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18351
post-template-default,single,single-post,postid-18351,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Kehonhuoltoa kantapään kautta

12.03.2018, Kehonhuoltoa kantapään kautta

Pyörtyminen treffeillä sai minut soittamaan terveyskeskukseen, josta takin alla kuljetin kotiin verenpaineen mittauslaitteen. Kyllä. Tähän on tultu. Minulla on kone, mansetti ja verenpaineen kotiseurantataulukko, johon kirjaan aamu-ja iltapaineet (valitettavasti numeroina, kirjoitettuna paineiden listaaminen olisi huomattavasti hauskempaa.) Haastavinta tässä on istua paikallaan vaadittu viisi minuuttia ennen jokaista mittausta. Menee melkoiseksi kellottamiseksi muutenkin nämä aamut, kun yrittää muistaa syödä kahta tuntia ennen aamutreeniä, olla juomatta kahvia puoli tuntia ennen verenpaineen mittausta, pestä hampaat aikaisintaan puoli tuntia kahvin juonnin jälkeen sekä lisäksi muistaa hoitaa kaksi lasta kouluun mielellään oikeaan aikaan.

Takana on siis flunssainen, heikko ja huimaava alkuvuosi, sekä samalla toistaiseksi pisin treenitaukoni. Kroppani on oppinut sietämään kuritusta hyvin, ja enää harvoin lihakset kipeytyvät kunnolla treenin jälkeen. Alkuvuoden sairasteluputki taannutti kuitenkin tilanteen. Tänään en tunne mitään eroa mansetin kiristyessä käsivarteen. Puristava tunne on päällä koko ajan, sillä toissapäiväinen selkätreeni upposi ojentajiin ja hauiksiin niin, etten saa tukkaa kiinni. Tekniikassa taitaa olla vielä vähän hiomisen varaa. Ihan kuin mittaisi verenpainetta 24/7. En saa takkia päälle, tai vaikka saisinkin niin toppatakki puristaa käsivarsista niin ettei sitä pysty pitämään. En pysty vaihtamaan auton vaihteita, leikkaamaan juustoa enkä pukemaan rintsikoita. Kivun ja nautinnon raja on häilyvä, jos käytössä on turvasana, mutta tästä ei vapauta kuin aika. Turhauttaa, että treenejä joutuu jättämään väliin treenistä toipumisen vuoksi.


Kuten ääripäästä toiseen menneessä elämässäni muutenkin, yritän nyt oppia sietämään tasaisuutta myös treenissä. Olen nyt ottanut mukaan peruskunto-treenin nimellä kulkevat 45 minuutin reippaat kävelyt, jotka luovat pohjan kehitykselle ja auttavat toipumaan takapakeista. Testasin ensimmäisen kerran myös ohjattua syvävenyttelyä, mikä tuntui yllättävän hyvältä, etenkin henkisesti. Olen rauhallisilla jooga tai pilates-tunneilla yleensä aina se ärsyttävä tyyppi, joka liikkuu levottomasti, repeää nauramaan tai soittelee lapsille varmistellen onko kotona kaikki hyvin. Syvävenyttelyn rauhallisuus ja hengittelyt ovat varmasti lähinnä sitä meditaatiota, mikä tällä mielenvilkkaudella on ylipäätään mahdollista saavuttaa.

Yritän ymmärtää, ettei kehitys ja kehonhuolto ole toistensa vastakohdat, vaan hyvä kehonhuolto mahdollistaa kehityksen ja toimii taantumissa turvana kuin työttömyyskassa. Opettelen ymmärtämään, että putkirullailu on muutakin kun vain hyvä tekosyy juoruta kaverin kanssa kanveesilla. Kertaakaan en vielä ole onnistunut rullailemaan yksin, mutta tämäkin on kehonhuollon kevätkehitys agendallani. Yritän tajuta, että hieronta ei ole hemmottelua, jota harrastetaan vain jos muulta aikaa jää. Treenasin kovaa 10 kuukautta ilman ensimmäistäkään hierontaa. Ihminen tottuu helposti sietämään kiputiloja ja kireyksiä unohtaen miltä kropassa kuuluisi tuntua. Nyt hieroja tupsahtaa olohuoneeseeni säännöllisesti parantamaan lihasten aineenvaihduntaa ja avaamaan jumejani. Pikkuhiljaa siis kehonhuolto haltuun, vaikka sitten kantapään kautta.

0 Comments