LeWell | Kohdennettu loppukiri skumppakauden kynnyksellä
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18406
post-template-default,single,single-post,postid-18406,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Kohdennettu loppukiri skumppakauden kynnyksellä

25.04.2018, Kohdennettu loppukiri skumppakauden kynnyksellä

Kun noin vuosi sitten aloitin treenaamisen, sain tuloksia melko helposti ja nopeasti ilman sen kummemmin miettimättä. Siinä tilanteessa pitkän tauon jälkeen kaikki tekeminen oli vain plussaa. Lopulta kuitenkin tultiin tilanteeseen, jossa monipuolinen, mutta hyvin poukkoileva treenityyli ei enää tuonut toivottua kehitystä. Nyt viimeistään treeni vaati systematisointia. Tutkivan journalismin nimissä tehdyt syrjähypyt on nyt säännönmukaistettu neljä kertaa viikossa tapahtuvaan yksilövalmennettuun ja kohdennettuun treeniin. Tuntuu huojentavalta, että yksi ja sama henkilö hahmottaa kokonaistilanteen ja ottaa kokonaisvastuun kehityksestäni.

Treenin tavoitteena on nyt kasvattaa lihasmassaa ja -voimaa. Rasvaprosenttia lasketaan kasvattamalla lihasta, mikä on kestävän kehityksen ehto. Dieetillä tulosta saataisiin ehkä nopeammin, mutta se myös häviäisi yhtä nopeasti epäsäännöllisessä elämänrytmissä. Nyt siis kasvatetaan lihasta sen verran reippaasti, että se kestää kesän grilliherkut viinilasillisineen.

Treenissä pysytään pääasiassa toistoissa alueella 6-12, jotta saadaan maksimoitua lihasmassan kasvu. Tätä toistomäärää ei siis tavoitteellisesti suoriteta, vaan se toimii viitekehyksenä sille kuinka paljon saan maksimissaan jaksaa. Lihasta myös totutetaan tekemään liikkeitä suurilla painoilla hermoston kehittämisen kautta, jolloin sarjassa tehdään vain muutamia toistoja. Lyhyiden sarjojen (2-6 toistoa)  ja suurien painojen hermostollinen vaikutus opettaa kehon motorisia yksiköitä. Taistelen vastaan keskeneräisyyden tunnetta, mikä syntyy näistä vain muutaman toiston sarjoista –siitä, että lihas keskeyttää ennen kuin aivot antavat siihen käskyn. Lihaksen luovuttaminen saa aikaan luuseri-fiiliksen. Jotenkin vaikea käsittää, että sitä tässä juuri haetaankin.

Lyhyet sarjat vaikuttavat myös siihen, että treeni on myös entistä nopeampaa, eli silläkin saralla tehokkaampaa. Tyypillisesti kahden lihasryhmän treeni tehdään 50 minuuttiin, jolloin aikaa ei tarvitse kalenterista löytyä kohtuuttomasti. Vähintään neljälle yhteiselle treenille ajan löytyminen kahdesta kalenterista voisi ajatella olevan haastavaa, mutta se ei ole muodostunut ongelmaksi.

On mahtavaa kun toinen haastaa yrityksiin ja itsensä ylityksiin, joihin tietää ettei yksin koskaan tulisi lähdettyä. Kun ei treenaa yksin, on mahdollista täristä näin äärirajoilla maksimipainoilla toisen turvatessa. Jossain kohtaa kun lihas vain pettää, on hyvä jonkun olla ottamassa kiinni – minut tai painon, liikkeestä riippuen. Tiedostan, että yksinäni treenaisin vain mukavuusalueellani. Ja kun ottaa valmentajaksi häpeilemättömän nuoren kundin, niin palaute on suoraa hyvässä ja pahassa, mikä ainakin itseä motivoi auktoriteetin ja ammattitaidon lisäksi. Oleellista on löytää tyyppi, jonka kanssa kemiat kohtaavat siten ettei treenaaminen ole ainakaan kommunikoinnin takia pakkopullaa. Itselleni näemmä toimii päänaukominen ja hävytön palaute paremmin kuin psyykkaaminen poikkeuksetta posin kautta.

Oleellista on myös löytää se itselle ominaisin treenitapa. Voimatreeni tuntuu minulle luonnollisimmalta vaihtoehdolta esimerkiksi aerobisen kestävyyden kasvattamisen sijaan. Salitreenin lisäksi käyn muutaman kerran viikossa peruskunto-lenkillä ja juoksemassa hiitti-tyyppisiä pyräyksiä. Jyväsjärven ympärijuoksut (13km) saavat nyt jäädä toistaiseksi, sillä halutaan minimoida riski polttaa myös lihasta. Oma tyyli alkaa siis löytyä ja se tuntuu hyvältä. Nyt kolmen viikon kohdennetun treenin jälkeen olen energisempi ja hyväntuulisempi kuin kliseinen vitamiinimainos.

0 Comments