LeWell | Pinnallinen puuma suihkunruskeana
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18314
post-template-default,single,single-post,postid-18314,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Pinnallinen puuma suihkunruskeana

13.02.2018, Pinnallinen puuma suihkunruskeana

Rakas blogi. Sairastelin parisen viikkoa ja menetin ruokahaluni täysin. Yritin treenailla, mutta ei voima vain riitä ilman ravintoa. Sitten eräänä lauantai-iltana yhtäkkiä pyörryin ensimmäistä kertaa elämässäni (ja sanotaanko, että aika ja paikka totaaliselle blackoutille ei olisi voinut olla kiusallisempi.) Paino oli tippunut huomaamatta 4 kiloa, mutta puntarilla seistessäni en tuntenutkaan riemua, vaan panikoin että olin menettänyt lihaksia. Täytyy ymmärtää, että kehitys ei voi olla jatkuvasti nousujohteista. Se täytyy jossain kohtaa tasaantua tai taantua. Tämän sietäminen lienee vaikeinta, mutta pakollista, sillä tässä ei ole tarkoitus lopettaa huipulla kuten Cheek.

Kun on tehnyt treenaamisestaan julkista, ei voi odottaa että välttyisi kommenteilta. Suurin osa on tsemppaavia, mutta sitten osa on kertakaikkiaan mahtavia. Aiemmin minun epäiltiin treenaavan nuorten miesten takia. Nyttemmin turhauttanut on myös se, etten ymmärrä etteivät kasvoni kuitenkaan nuorene, vaikka kuinka kyykkäisin. Niin paljon kun tekisikin mieleni vaatia rahoja takaisin, tämä pinnallinen puuma ei tästäkään totuudesta lannistu. Nyt kun tiedän, että rypyt eivät rautaa rykimällä lähde, on motiivi löydyttävä muualta. Oma hyvinvointi on selkeästi epäuskottava syy. Pohditaanpa asiaa siis rehellisesti pinnallisemmin.

Se, että peppu ehkä alkaa treenatessa pyöristyä, on tietysti hieman seksististä. Vaikka seksi  tunnustetaan ihmisyyden inhimilliseksi perustarpeeksi, pyöreä peppu ei varsinaisesti ole fyysisen hyvinvoinnin edellytys. Psyykkisesti fyysinen kehitys kuitenkin piristää. Näin ollen hankin motivaattoriksi sydän pylly -treenipöksyt, (joista kehtasin ottaa kuulkaa ihan kuvaan someen. #epätoivo) Niiden käyttö loppui kuitenkin lyhyeen Vääpeli-Kirsin ystävällisesti huomauttaessa selluliitin paistavan valkoisista sydänpakaroista auttamattomasti läpi. Sanoisin, että ne olivat silti pienen hetken coolit, vaikka teini-ikäinen poikani onkin opettanut ettei kukaan enää käytä sitä sanaa vuonna 2018.

Sen sijaan välineurheilija itsessäni on kerrankin ollut järkevä. En ole shoppaillut hienoja treenivaatteita kaappeja täyteen, ennen ensimmäistäkään kadonnutta kiloja. En luonut niiden kautta odotuksia näyttää hyvältä, vaan ihme kyllä aloin ensin tehdä töitä. Toki treenivaatteet ovat mahtava motivaattori, mutta muutamilla laadukkailla valinnoilla on pärjännyt. Esimerkiksi Zero Pointin kompressiotrikoot hivelevät ihoa ja ovat niin napakat, että ryhti paranee välittömästi ne jalassa. Tällaisella tunteella on oikeasti motivoivaa merkitystä. Kroppa virittäytyy treenimodeen välittömästi kun paksu vyötäröresori muokkaa makkarat matalaksi, tai no, matalammiksi.

Yllätäväksi pinnalliseksi motivaattoriksi paljastui myös totaalisen toiseen tarkoitukseen hankittu suihkurusketus. Mutta kappas, lihakset erottuvat tummasta ihosta paremmin ja pelkkä ajatus auringosta helmikuussa saa hehkumaan.Vaikka ei ole fitness-kunnossa, niin voi silti olla fitness-värissä! Ilman epäterveellistä solariumia. (Eikä tämä ole niin pinnallista, miltä kuulostaa, sillä nykyään on myös hoitavia antiage-suihkurusketuksia.)

Kaikesta tästä pinnallisuudestani huolimatta, en ole ottanut tavaksi meikata salille. Vaikka siellä treenaa myös miehiä. (Kyllä, myös niitä nuoria.) Se on asia, mitä en ole missään kohtaa rehellisesti edes ajatellut. Olen aina ollut sitä mieltä, että sekasaleilla on parempi tunnelma. En tiedä mistä se tulee? Ehkä siitä, että me naiset loppupeleissä kyttäämme toisiamme enemmän kuin mitä miehet meitä tai me heitä. Ainoat peput joita itse olen salilla koskaan vilkuillut, ovat olleet naisten. En tiedä onko tämä sitten jotain bi-vibaa, kateutta vai puhdasta uteliaisuutta siitä, miten takaliston lihaksisto meillä naisilla voikaan kehittyä.

Tällainen uteliaisuus lienee inhimillistä? Yritän ymmärtää myös keskustelupalstojen utelut siitä, vaikuttaako treenini epätoivoiselta. Ettei kenenkään tarvitsisi sen takia kytätä, niin voin tässä ihan hyvin kertoa, että kyllä! Kun melkein nelikymppisenä rupeaa käymään ekaa kertaa elämässään vähänkään säännöllisesti salilla, niin kyllä todellakin se on epätoivoista. Treenaaminen, vaikka sitten epätoivoisesti menetetyn nuoruuden ja nuorten miesten perässä, on minusta parempi sekin kuin olla treenaamatta ollenkaan. Epätoivon ei tarvitse olla lannistavaa, vaan liikkeelle laittava voima. Epätoivoisena yleensä kaikki keinot ovat sallittuja, jopa suihkuruskutus.

0 Comments
Tags:
,