LeWell | Syrjähyppyjä ja härnäystä
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18160
post-template-default,single,single-post,postid-18160,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Syrjähyppyjä ja härnäystä

03.11.2017, Syrjähyppyjä ja härnäystä

Nelikymppiseltä naiselta, joka elää yksinhuoltajana ruuhkavuosia, ei voi vaatia tarkan dieetin ja äärimmäisen treeniohjelman noudattamista. En halua olla äiti, joka leipoo lasten kanssa pellillisen pullaa, mutta ei voi syödä yhtäkään. Kehittyminen on silti mahdollista ilman hulluja lisäravinteita, ulkopuolista kehiteainetta, ruuan punnitsemisrumbaa ja aamulenkkejä tyhjällä vatsalla. Treenata voi tuloksellisesti ilman, että koko arjen tarvitsee muuttua fitness-elämäksi.

Vääpeli-valmentajani ennusti lähtötilanteessa kärsivällisyysasteeni käsittäen, että ellei kehitystä tapahdu nopeasti, on treenini tähdenlento. Hänen kanssaan on siis tietoisesti haettu nopeita tuloksia etten kyllästyisi. Kroppa on muokkautunut kieltämättä nopeampaa mitä uskoin. Se on herättänyt  kysymyksiä, joihin yritän nyt osata edes osittain vastata.

Yksi kehityksen mahdollistava oleellinen asia on vaihtelu. Samaa ohjelmaa ei saa tehdä liian pitkään (max. 6 vkoa) tai lihas lakkaa kehittymästä. Myös ohjelman sisällä on hyvä välillä tehdä syrjähyppyjä. Pitkäjänteisempi treenirutiinini rikotaan kerran viikossa kapinoiden perusliikkeitä ja treenisääntöjä vastaan. Vääpelin fitti-tunnille mennessä, ei koskaan tiedä millaiseen mankeliin joutuu. Tässä extreme workoutissa härnätään lihasta hermottamalla, eli liikkeiden välissä ei pidetä perinteistä taukoa vaan esimerkiksi hypitään. Lihas täytyy pumpata ”rikki” riittävän isoilla painoilla, että sen kasvattaminen onnistuu. Perustreenillä kiinteydytään, mutta ei kasvateta lihasta.

Se on toki sitten eri asia mitä treenillä kukin hakee. Sen verran aihetta opiskelin, että ymmärsin yksittäisten kohdelihasten spesifisen hermottamisen olevan pitkälti bodaustyyppistä treenaamista palveleva prosessi. Eri lihasten terve aktivointikyky on kuitenkin hyvä olla olemassa kevyemmän kunnossapysymisenkin kannalta. On hyvä tunnustella, tuntuuko treeni aina siellä missä pitää. Ellei hyväksi kehuttu pakaraliike tunnu pakarassa, sen on joko tehnyt väärin tai oikea lihas ei aktivoidu oikein huonon hermotuksen takia. Hyvin aktivoitunut ja ”loppuun” treenattu lihas ei jätä kysymyksiä.

Toki Vääpelikin myöntää, että lihas kasvaa levossa ja palauttaa pitää, mutta sen ehtii tehdä kotonakin. Välillä on hyvä olla äärirajoilla. Tässä iässä kun ei ole aikaa fitness-elämän lainalaisuuksille, syntyy halu heittäytyä koekaniiniksi kehitykselle ja rikkoa välillä sääntöjä. Se vaatii hyvän valmentajan lisäksi sisua ja paradoksaalisesti armollisuutta. Sain kehuja siitä, että olen sellaista tyyppiä jolle voi huutaa, (mikä on varsin hyödyllinen ominaisuus teini-ikäisen esikoisenkin kanssa). On erikseen mielensäpahoittajat ja sitten ne jotka kestävät kuittailua balettiliikkeistä, joita sain viimeksi kuulla treenihyppyni muistuttavan. Suoran palautteen vastaanotossa yhdistyy kierolla tapaa vakavuus ja huumori. Sillä hetkellä ei yleensä naurata yhtään, eikä kuulukaan naurattaa, mutta väitän että huumori on kuitenkin tärkein treeniasenteeni. Tätä hommaa ei missään nimessä saa ottaa liian vakavasti, ainakaan enää tässä iässä.

0 Comments