LeWell | Voimavannetta ja valkosipulia
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18111
post-template-default,single,single-post,postid-18111,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Voimavannetta ja valkosipulia

04.09.2017, Voimavannetta ja valkosipulia

Olen aina kyseenalaistanut harmittelut siitä, miten sairastelun vuoksi ei pääse treenaamaan. Mutta se onkin totta. Se on kamalaa.  Pari viikkoa kun on mennyt flunssassa niin ymmärtää millainen etuoikeus on mahdollisuus liikkua. Pelkästään se, että pystyi viemään roskat ulos, tuntui huikealta.

Ennen kuntoilun aloitusta en tajunnut miten hyvin keho on tarkoitettu voimaan. Nyt kun sen voimaantuneen fiiliksen menettää, niin olo on lamauttava. Ruokavalio on viimeisen viikon ollut inkivääriä, chiliä ja valkosipulia. Mikään muu ei maistu miltään. Uusi oppimani kirosana säästöliekki on lamauttanut elimistön. Se kerryttää rasvaa ja hävittää lihasmassaa ja hidastaa aineenvaihduntaa.

Nenä on aivan tukossa. Kaipaan jopa hien hajua ja kesyrottiemme lemua. Ja kaipaan hengittämistä! Nenäsumutteet kääntyvät tarkoitustaan vastaan muutaman päivän käytön jälkeen ja alkavat aiheuttaa tukkoisuutta. Niihin jää todella helposti koukkuun. Opettelen luonnonmukaista nenän avaamista hiilidioksidiin perustuvan hengitystekniikan avulla. Siinä ei saa hengittää suun kautta, vaan elimistö pakotetaan avaamaan nenä henkiinjäämis-refleksin avulla. Kunhan tukehtumisen tunnetta sietää tovin sitkeästi, tekniikka tuntuu todella toimivan!

Viikon pahimman jakson jälkeen elämä alkaa hitaasti voittaa. Haistan Prismassa jo tutun homeen kassajonossa ihmisten vaatteista. Näin käy lähes poikkeuksetta jokaisella kauppareissulla. Surullista miten ihmiset tottuvat pikkuhiljaa kehittyvään hajuun, eivätkä tajua sitä itse. (Been there, done that. Vannoin oman hometalotuomion jälkeen, että tulisin aina sanomaan nyt tunnistamastani vaarallisesta hajusta kaikille, mutta en sittenkään vain pysty.)

Nyt ulkona tuoksuu ihanasti happiraikas lenkille houkutteleva syksy. Valmentajat antavat luvan kevyeeseen kävelylenkkiin. Sen lisäksi turvaudun salaiseen aseeseeni. Minulle on aina opetettu, että treeni on tehtävä salilla. Kotitreeni on pelleilyä. Ei soutulaitetta tai Ostoskanavan ihmevempaimia sohvan viereen, eikä vastavuoroisesti naisten lehtiä mukaan salille. Salista ei siis tehdä olohuonetta, eikä olohuoneesta salia. Poikkeuksen tähän sääntöön tekee voimavanne, eli hulahulavanne johon on lisätty painot. Se on pelastajani toipilasvaiheessa kun salille on vielä porttikielto. Vanteen pyörittäminen vaatii vatsalihaksia, ja myös selän, pakaroiden ja lanteiden käyttöä, joten sen veivaaminen toimii hyvänä treeninä samalla kun katsoo vaikka telkkaria. Vanteella jaksaa veivata ihmeen pitkään. Ensimmäiseksi väsyvät kädet, joita ei saa veivauksessa laskettua minnekään. Tauko on siis paikallaan kun käsiä ei jaksa enää kannatella ylhäällä tai kun paita on noussut niin ylös, että on pakko lähteä sulkemaan verhot. (Toim. huom. Kynttilät kannattaa myös siirtää pois sohvapöydältä.)

Ei muuta kuin uuteen nousuun. Luotan, että lihaksilla on hyvä muisti, enkä joudu aloittamaan aivan alusta.

0 Comments