LeWell | Flunssaisia oivalluksia
LeWell Yksilölliset hyvinvoinnin polut Kehosi on kulkuväline, ei päämäärä. Jotakin kohti meneminen.
Lewell, level, levell, lewel, hyvinvointi, hyvinvointipalvelut, Kuntosali, valmennus, hyvinvointi
18396
post-template-default,single,single-post,postid-18396,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1200,qode-theme-ver-9.1.3,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive
 

Flunssaisia oivalluksia

15.04.2018, Flunssaisia oivalluksia

Se oli viikko sitten perjantaina kun aivastin. Kerran, toisen, ja kolmannen. En tule kipeäksi.
Seuraavana aamuna kello soi klo 4.20, piti lähteä Helsinkiin Suomi Gymnaestrada -harjoituksiin. Kurkku oli tosi kipeä ja olo kurja. Päätin että mittaan kuumeen ja se ratkaiskoon lähdenkö matkaan. No ei ollut kuumetta. Hitto. Pakko lähteä.
Sunnuntaina oli sitten kurkku edelleen kipeä, päätä särki ja tulihan se kuumekin sieltä. Ei tosin kunnolla, pientä lämpöilyä vain.

Arkiviikko meni sitten puolivaloilla töitä tehdessä ja treenejä siirtäessä. Torstaina tehtiin valmentajan kanssa pieni testitreeni, kevyesti kokeiltiin miltä tuntuu. Ei tuntunut pahalta. Olo alkoi olla jo melko normaali. Perjantai vielä levättiin ja eilen lauantaina sitten ensimmäinen kunnon treeni viikkoon. Joskus treeni kulkee tosi hyvin pienen tauon jälkeen kun kroppa on saanut levätä ja energiaa riittää. No ei eilen. Tosin eipä se sairastelu ole kunnon lepoa, vaan kuormittaa kroppaa sekin.

Mutta ei niin pahaa jos ei jotain hyvääkin. Uutta rutiinia opetellessa pakollinen tauko saattaa joskus laittaa pisteen koko jutulle. On aika helppo luisua päivästä toiseen tekemättä treeniä silloin kun se ei ole osa arjen rutiinia. Nyt oli huippua huomata, kuinka sekä mieli että kroppa kaipasivat hikoilua ja liikettä. Taas on otettu askel kohti tavoitetta =)

Toinen oivallus tuli perjantaina karkkihyllyllä. Olen kiltisti (?) pitänyt kiinni jokaviikkoisesta karkkipäivästäni, mutta kahtena viime kertana olen irtokarkkihyllyä katsellessani miettinyt, että ei  minun oikeastaan tee mieli karkkia. Mutta totta kai olen silti pussillisen ostanut ja syönyt. Ja vielä siinä syödessäni miettinyt, että vähempikin olisi riittänyt. Ja tässä kohtaa muistettakoon, että irtokarkit ja sipsit ovat nimenomaan minun heikkouteni. On ihan helppoa olla ilman hampurilaisia, pizzaa, pullaa, kakkuja ja keksejä. Mutta yleensä karkki maistuu aina. Ihan aina.
Pieni siemen sille, että karkkia ei ole pakko ostaa tavan vuoksi on siis istutettu. Mielenkiinnolla odotan fiiliksiä tulevalla viikolla. Tekeekö iltaisin kuitenkin aina mieli karkkia ja kuinka käy perjantaina irtokarkkihyllyllä?

0 Comments